Syömisen kontrolloiminen on liiankin turvallista. Tiedän kyllä, miten painon saisi laskemaan, mutta huomattavasti vaikeampaa on opetella katsomaan ja kohtelemaan itseään lempeästi. Osaanko minä sitä? Haluanko opetella? Päätin aloittaa siitä vaikeimmasta: peilistä.
En juuri koskaan peilaa itseäni, en etsi luitani heijastuksesta. Peili on ollut viholliseni vuosikaudet. Inhoan itseni peilaamista! Vaatevalintani on käynyt aiemmin tähän tapaan: otan kaapista vaatteet, puen ne päälleni ja yritän kuikuilla, miltä näyttää. Lopuksi ulko-ovella nopea vilkaisu peiliin, jotta tiedän suunnilleen, miten vaatteet istuvat. Jos jään katselemaan liian kauaksi aikaa, ahdistun ja pistän vaatteet vaihtoon - ja kymmenen kertaa vaihdettuani palaan ensimmäisiin. On helpompaa olla katsomatta peiliin. Mutta:
Kuka ja millainen minä oikeastaan olen?
Miltä minä näytän?
Miksi minä niin inhoan ja vihaan itseäni?
Eikö todella ole mitään, mistä voisi pitää?
Eikö voisi opetella rakastamaan?
Tänä aamuna päätin katsoa Salaisuutta, sitä viheliäistä pirua, silmiin. En ahdistunut suuresti. Saatan olla ihan siedettävä
Minä uskallan olla se ihminen,
joka olen:
keskeneräinen, mutta kuitenkin onnellinen,
uuden edessä epävarma ja kuitenkin tiedonhaluinen,
joskus ratkaisujen edessä pelokas,
hämmentynyt ajatusten paljouden keskellä,
ja kuitenkin myös pienistä yksityiskohdista haltioitunut,
epäilevä ja empivä,
sitten taas rohkea ja vakaa,
sanoihin mieltynyt,
sitten taas vaiteliaana syrjään vetäytynyt.
Joskus rikki revitty täynnä ristiriitaisuutta,
mutta myös yksipuolinen ja naiivi.
Vielä paljon muutakin minä olen,
jotain, mitä ei aina osaa kuvailla.
Minä uskallan
katsoa itseäni,
rakastaa itseäni
sellaisena kuin olen
ja antaa myös muiden nähdä minut
tällaisena
rakastetaan minua sitten
tai ei.
Ulrich Schaffer
Ps. Olen hämmentynyt ja iloinen uusista lukijoista. Tervetuloa! Ihana, että olette täällä <3
joka olen:
keskeneräinen, mutta kuitenkin onnellinen,
uuden edessä epävarma ja kuitenkin tiedonhaluinen,
joskus ratkaisujen edessä pelokas,
hämmentynyt ajatusten paljouden keskellä,
ja kuitenkin myös pienistä yksityiskohdista haltioitunut,
epäilevä ja empivä,
sitten taas rohkea ja vakaa,
sanoihin mieltynyt,
sitten taas vaiteliaana syrjään vetäytynyt.
Joskus rikki revitty täynnä ristiriitaisuutta,
mutta myös yksipuolinen ja naiivi.
Vielä paljon muutakin minä olen,
jotain, mitä ei aina osaa kuvailla.
Minä uskallan
katsoa itseäni,
rakastaa itseäni
sellaisena kuin olen
ja antaa myös muiden nähdä minut
tällaisena
rakastetaan minua sitten
tai ei.
Ulrich Schaffer
Ps. Olen hämmentynyt ja iloinen uusista lukijoista. Tervetuloa! Ihana, että olette täällä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti