Saariselkä on my mind.

Kerronpa alkuun siitä kasvikuivurista ja lopuksi laitan kuvia, mitä ihastella (tai kauhistella). Ne on hyvinkin vauhdissa otettuja, kun ei siihen vesisateeseen oikein viittinyt jäädä kuvakulmia harkitsemaan. Eikä muutenkaan. En koskaan jaksa miettiä tarkasti, kunhan otan vaan. Seliseli...

Noni, kasvikuivurista. Monet vaeltajat suosivat ruoan kuivaamista, koska se tarjoaa monipuolisuutta, on halvempaa ja ennen kaikkea painaa sata kertaa vähemmän. Juteltiin tuolla monen vaeltajan kanssa ja saatiin maistaakin itse kuivattua banaania, joten nyt se päätettiin: meillekin tulee kasvikuivuri. Monet suosivat laadukasta Orakas-merkkiä, mutta se maksaa paljon ja on turhan järeä meikäläiselle. OBH Nordica ja monet muut tarjoaisivat vähän halvempia vaihtoehtoja - pitänee harkita! Kuivattamalla ruokaa saisimme mukaan melkein mitä vain jauhelihasta fetajuustoon, unohtamatta kasviksia, hedelmiä ja esimerkiksi mansikoita. Se olis huippua! Ruoan tilavuus ja paino kevenisi ihan tosi paljon; tästä esimerkkinä kilo jauhelihaa, joka kuivattuna painaa vain n. 250g! Olen niin myyty tälle!

Sitten kuvamatka sinne Saariselälle.

Uutta ja vanhaa.

Pistin syksyn kunniaksi ulkoasun uusiksi. Vähän piristystä!

Lapin reissu ei mennyt ihan niin kuin piti. Ehdittiin pari päivää olla, kunnes mun polvi sanoi yhteistyösopimuksen irti, joten oli päätettävä lähteäkö vai jäädä. Vielä päivän kinkkasin, mutta kun homma ei lähtenyt käyntiin, päätettiin kävellä autolle ja lopettaa loma kaksi päivää ennen suunniteltua. Harmittaa tosi paljon! En tiedä, mikä polvessani on, mutta nyt kyllä mietin, että josko tutkituttaisin sen, sillä tämä on jo toinen vaellus, joka jää kesken. Olen aiemmin vain kohauttanut harteitani ja todennut sen olevan vanha rasitusvamma nuoruuden harrastusajoilta, jolloin pelasin enemmänkin koripalloa. Nyt en enää kohauta, vaan aion etsiä syyn kipuun. Jotainhan siellä on vinksallaan oltava!

Kerron myöhemmin kasvikuivurista, jonka aiomme ostaa ja siihen liittyvästä innostuksesta, sekä lisäilen muutamia maisemakuvia reissun varrelta. Ruska oli kaunis, vaikkakin vähän jo ohimennyt. Ajattelin eilen kotimatkalla, etten harmikseni ehtinyt ottaa yhtään kunnon kuvaakaan, mutta tulipahan niitä 158 kpl (!!) kuitenkin napattua.

Toisaalta aikainen lomaltapaluu on hyvä asia, sillä nyt on koko viikonloppu aikaa luistaa velvollisuuksista, maata sohvanpohjalla ja nuolla haavojaan. Ah, minä ja itsesääli. Vaivumme syvemmälle toisiimme, jotta maanantaina voisi ponnistaa taas pidemmälle kuin koskaan.

Viikonloppuja!

Irtiotto.

Kävimme P:n kanssa kuuntelemassa mahtavaa Sibeliusta.

Nyt viikoksi pohjoiseen. Keskelle metsää ruskaa, poroja ja kuukkeleita ihmettelemään. Sielu lepää, kun omaisuus on rinkassa ja mies vierellä tunturia huiputtamassa.

Uitettu koira.

Yhteinen harrastuksemme on vaeltaminen. Joka vuosi teemme isomman vaelluksen Lappiin, mutta toisinaan heitämme myös pienempiä lenkkejä lähellä, kuten eilen Saarijärvellä, Kulhavuorella.

Saimme tämänvuotista isoa vaellusta varten lainaan GPS-paikantimen ja pitihän sitä lähteä testaamaan. Lopputulos: rämmimme kaatosateessa hirvikärpästen ja itikoiden syötävänä parisen tuntia. Olisi voinut mennä paremminkin. Mies uppoutui GPS-paikantimeensa ja minä yritin kiinnostua valokuvaamisesta sen, minkä vesisateelta pystyin.

Paluumatkalla oli tarkoitus paistaa makkarat ja juoda kahvit nuotion ääressä, mutta lauma rippikoululaisia oli vallannut nuotiopaikan, joten tyydyimme juomaan kahvimme sivummalla. Mikä tuuri!