Kevyempi kantaa.

Teen suunnitelmia. Tiedän, mitä tekisin yksinäisenä iltana.

Kantaisin kaljat, viinit ja viinat pöydälle. Lajittelisin lääkkeitä riviin; purkkeja ja listoja niin paljon, ettei pysy laskuissa enää. En kirjoittaisi kirjettä, vain sanat liitutaulullemme: anna anteeksi, rakastan sinua. Sille liitutaululle, jota et koskaan lue, vaikka se on eteisessämme suurin katseenvangitsija. Ehkä huomaisit sen nyt, en tiedä. En minä jaksaisi selitellä, kyllä sinä tiedät, miten paha minun on olla. Rikkoisin terän saksilla ja viiltäisin niin syvälle kuin uskaltaisin, humalapäissään ei tunne kipua - olen kokeillut sitäkin jo. Ehkä jättäisin ulko-oven raolleen kuin varmuuden vuoksi, jos joku huomaisi minut, ettei sinun tarvitsisi olla täällä ensimmäisenä. Mutta haluaisitko myöskään puhelinsoittoa: rakkaasi on päässyt täältä pois.

Kuitenkin - jostain kumman syystä - kävelen kauppaan, ostan pussin kiellettyä hyvää ja istun sohvallemme. Katson ohjelmia ja kuuntelen musiikkia, kunnes nukahdan kevyeen uneen. En juo viiniä, viinaa, olutta. En riko terää. En edes vilkaise lääkevarastoihini. Minä istun ja kuuntelen, kun Haloo Helsinki laulaa:

Oot hyvin pieni, oot hyvin hauras 

On ekat sanat joita kuulet päivittäin, 

muttet kuuntele muita, 

kuin sitä yhtä, 

joka käskee painu alemmas ystäväin, 

ja se kaiken sulta syö 

ja heti perään vielä lyö 

ja sanoo sä pystyt parempaan 

Ja kun putoaa hyöhenvyö, 

alkaa ikuinen yö 

Sä pääset aikaan suurempaan 

Sä haluat pois, 

sä haluat pakoon 

Mä tajuun mutten tahdo ymmärtää 

Sä haluat pois, 

kun et pystykään, 

kaikkeen mitä pitää yrittää 

Te tartutte toisiin nyt niin kuin kieli kylmään rautaan 

Nyt mä ajattelen mut ääneen sano en, 

että sut on kevyempi kantaa hautaan 

Tää turruttaa tunteen, 

ja tää vie tehon 

Ne samat sanat kuulit aina päivittäin 

Koin hennon otteen, 

näin väsyneen kehon 

Pelkäsit liian liian paljon ystäväin 

Olit kaunis kuin tiikeri, 

jonka raajoja koristi, 

viivat viivojen perään 

Ja mä tahdon uskoa, 

että ois vielä toivoa, 

joka aamu kun herään 

Sä halusit pois, 

sä halusit pakoon 

Mä tajuun mutten tahdo ymmärtää 

Sä halusit pois, 

kun et pystynytkään kaikkeen mitä piti yrittää 

Te tartuitte toisiin nyt niin kuin kieli kylmään rautaan 

Nyt mä ajattelen mut ääneen sano en 

että sut on kevyempi kantaa hautaan 

Ja mä muistan, kuinka tahdoit lähtee tähteä afrikasta 

etsimään 

Ja mä muistan kuinka paljon, 

kuinka paljon jaksoit joskus niin yrittää 

Ja yöllä kun mä katsoin taivasta niin säihkyvää 

Niin tiedän pääsit perille elämään 

Sä halusit pois, 

sä halusit pakoon 

Mä tajuun ja mä koitan ymmärtää 

Sä halusit pois, 

kun et pystynytkään kaikkeen mitä piti yrittää 

Te tartuitte toisiin nyt niin kuin kieli kylmään rautaan 

Nyt mä ajattelen ja ääneen sanon sen, 

että sut on kevyempi kantaa hautaan 

Sut on kevyempi kantaa hautaan

(Haloo Helsinki: Kevyempi kantaa)

Ja yhtäkkiä ymmärrän, miten suuren kivun aiheuttaisin itseni tappamalla. Enhän minä sitä halua, että toiset menevät rikki minun vuokseni; olen hajoittanut jo ihan tarpeeksi rakkaitani. Ainoa asia, mitä voin tehdä, on näyttää: minä selviydyn.