"Kiikutan ja kiikutan itseäni.
Ennen kaikkea haluaisin vain olla jossain etäällä laiturinnokassa
ja että minut ammuttaisiin sieltä armeliaasti etäisyyksiin,
niin ettei minua enää olisi. Haluan unohtaa kaiken.
Maailma on enää vain tämä sekainen sängynpuoliskoni,
tämä jo päiviä petaamattomana virunut vuoteeni.
Tuuditan, tuuditan itseäni kiivaasti pois."
(Sara Littow: Tuuditan Tuuditan)
Voiko itsevihaa mitata? Onko sille olemassa jotain määrettä tai asteikkoa, johon sen voisi asettaa?
Kolme päivää on matelehtinut liian hitaasti. Kulunut pyjama on tuonut pienen lohdun, jonka saamattomuuteni on repinyt samantien kappaleiksi. En ole koskaan aiemmin ymmärtänyt heitä, jotka murtuvat taakan alla. En ole voinut käsittää, miten masennus muka voisi ajaa jäämään sänkyyn ja lamauttaa kaiken toimintakyvyn - jopa halun huolehtia itsestä, pestä hiukset ja vaihtaa vaatteet.
Nyt minä ymmärrän.
Voimapuhallus ja iso halaus täältä sinne <3
VastaaPoistaKiitos pieni <3
PoistaVitsit, kirjoitin tavallaan just tosta. Että aiemmin ei voinut ymmärtää, miten joku ei jaksa huolehtia itsestään sen vertaa, että peseytyy ja pukeutuu ja käy kaupassa. Tai ehkä ymmärsin, että joillekin se voi olla vaikeaa, mutta eikö itseään muka pysty edes pakottamaan?
VastaaPoistaNyt ymmärrän, että sellaisia päiviä on. Että ei vain pysty.
Juu, luin kirjoituksesi ja ihan tulivat omat ajatukseni mieleen. "Masennusta on niin monenlaista." sanoi terapeuttini, kun asiaa hänelle selitin. Kyllä, niin on, mutta että minäkin jään sängynpohjalle? Ei, en tahdo. Mutta muutakaan en jaksanut.
Poistasulla on kyllä kirjoittajan taitoa! osaat kuvailla todella herkällä tavalla tunteita ja tuntemuksia, ja voin samaistua moneen kirjoitukseen. tsemppiä! :)
VastaaPoistaVoi, kiitos paljon! :)
Poista