14.3.2018

Vain olin ja hengitin.

Hetken tyyneydestä täytyy maksaa hinta. Se ei ole halpaa huvia.

Mieli syytää pahoja sanoja, kunnes kyyneleet pyrkivät pintaan. Nuo kaivatut ja pelätyt surun merkit. Vaan en itke vieläkään, sillä harvoinpa minä tosielämässä itken. Hyvin harvoin. Hän yrittää kannustaa, rohkaista ja lohduttaa, mutta ei saa nostettua minua pois pahasta olosta. Ei auta hyväntahtoiset sanat tai hymy - olen jo liian syvällä tummassa aallokossa. Kun en osaa antaa itsestäni enempää, kuulen lauseen kuin iskuna vasten kasvoja. 

”Haluatko lopettaa tältä kertaa? Aloitettiinkin vähän ajoissa.” 
Se on hyvällä sanottu, mutta kiero mieli kääntää kaiken päinvastaiseksi:
Mene jo siitä! Minäkin hylkään sinut, ymmärrätkö?

Ristiriitaisuus on repiä minut kappaleiksi. Haluaisin hengittää surua vielä hetken, silti päästä sieltä pois. Jos olisin rohkea, kuiskaisin: ”Anna minun viipyillä tässä vielä hetki, anna kyyneleilleni edes pieni mahdollisuus.” Mutta en kykene, en vieläkään. Siispä kerään itseni lattialta. Puen ulkovaatteet. Suljen oven. Lumi sotkee silmälasit ja peittää surulliset silmät. Tätä on arki.

*

”No paracetamol gonna help to numb this pain
No amount of sunlight gonna help to ease the day
No wise words are gonna take away the gray
Take away the gray
Take away the gray”

Angus Powell: Hole in my heart

2 kommenttia:

  1. Terapia on oikeastaan kamalaa ja hirveän raskasta. Silti se on välttämätöntä, vaikka onkin niin järjetön projekti. Välillä itseäni vihastuttaa se, että sinne pitää mennä kaivelemaan raskaita asioita, jotka haluaisi vain unohtaa.

    Vaihdoin terapeuttia nyt, taas. Ensimmäinen oli suoraan sanottuna huono, toisen kanssa taas oli ihan kivaa keskustella, mutta tuntui, etten mene ollenkaan eteenpäin. Ehkä kolmas kerta toden sanoo. Itselle tulee välillä sellainen olo, että vaihdanko vaan koska terapia alkaa jossain vaiheessa tökkiä, mutta nyt tuntuu, että istun vihdoinkin oikean ihmisen sohvalla.

    Voimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi viivästynyt vastaukseni. Toivon todella, että kolmas terapeutti on sinulle oikea! On raastavaa aloittaa aina uudelleen, mutta samalla lohdullista tietää sen olevan mahdollista. Helpottavaa tuntea olevansa sen oikean ihmisen luona. On myös rohkeaa uskaltaa ottaa se iso askel kohti uutta, toivottavasti parempaa kohti.

      Poista