Viime vuonna kirjoitin kalenterini taakse pienen listan
yltiöpositiivisia tavoitteita, minkä toivoin toteutuvan. Jouduin loppuvuodesta listaa taas tavatessani toteamaan, että valitettavan vähän niistä kävi toteen. Epäonnistuttu siis. Yksi tavoitteistani oli olla armollisempi itseä kohtaan ja ajattelin jatkaa tällä teemalla myös ensi eli tänä vuonna vuonna, joten en kirjoitakaan tämän vuoden kalenteriin tiukkaa to do -listaa, vaan lohdullisen runon. Se olkoon tämän vuoden ajatus ja tavoite. Jotain, mihin kääntää katseeni tällä elämän pituisella matkalla. Jonain päivänä olen enemmän valmis kuin tänään. Jonain päivänä.
Ja eräänä päivänä
sinä riisut uhman ja kaunan
tarpeettoman vaatteen
ja opettelet elämään sen kanssa.
Ehkä et vielä sovussa,
et ainakaan ystävänä.
Mutta alistuminenkin
ja rauha,
ei vielä lumen viileää
ylpeää rauhaa
vaan syysaamun rauhaa
hallayön jälkeen
väistämättömän rajalla.
-Maaria Leinonen
Ps. Sinä uusi lukija! Olitpas mukava yllätys. Tervetuloa!
:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti