Yksi yksinäinen yö selvitetty kunnialla. En rikkonut itseäni, en satuttanut. Illalla iski hätä ja ahdistus, kuten lähes joka ilta, mutta se oli lievää ja meni ohi. Ei tarvinnut tarvittavia. Kuuntelin Sameassa vedessä -kappaletta uudestaan ja uudestaan ja taisin nukahtaa.
Olen pienesti ylpeä itsestäni, sillä kotimatkalla olin aivan varma, että vähintään hyppään auton alle tai otan kaikki mahdolliset lääkkeeni olon poistamiseksi (ja niitä on paljon).
En pidän yksinäisistä öistä tai illoista. Silloin kaikki nimettömät pahat tulevat komeroista ja sängyn alta kolistelemaan muistoilla ja ajatustenvirralla. Saavat minut pelkäämään enemmän kuin tavallisesti.
No, hyvä näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti