Kaksi päivää silkkaa hymyä. Vaikka pakkasta on paljon (liikaa), kuljen hymyillen. Eilen se alkoi eikä loppua näy. TP:n luona hymy hyytyi, kun pysähdyimme sairauteni ja ahdistusten pariin. Taisin minä kyllä silloinkin vähän naureskella.
Eilen näin psykiatria. Iso, pätevä nainen, jolla oli valkoiset tennissukat ja avokkaat. En voinut olla kauhistumatta. Pelottava ilmestys, ihan vähän lempeäkin - kai ne lääkärit sellaisia onkin. Tiesi asemansa. Tuloksena uusi lausunto ja mielialalääkkeet, jotka saavat minut merisairaaksi (vaikka ei nyt merellä ollakaan).
Tänään sanoin yhdeltä osin kiitos ja näkemiin. Hyvästelinkö? Toivottavasti en. Tunsin ja tunnen oloni yllättävän hyväksi - tästä pahoinvoinnista huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti