Lämpöasteet ja inha loska. Täytyy etsiä kumpparit ja vihreä toppaliivi, jota kertakaikkiaan rakastan. Toppaliivi on syy talven keskellä odottaa kevättä tulevaksi; vihreä, lämmin, ihana. Ostin sen monta vuotta sitten Ruotsista ja joka vuosi odotan yhtä innolla päiviä, jolloin voi vaihtaa villakangastakin toppaliiviin.
Leskenlehdet, nuo rääpälekukat. Ensimmäinen fillarointi. Purojen solina. Lumen sulamisen ääni.
Tänään huomasin hymyileväni. Bussipysäkillä, ihan ilman seuraa tai syytä. Alkaa käydä vaaralliseksi. TP totesi, että pikkuhiljaa. Kyllä se vielä siitä. Välillä on jo helpompi hengittää, ei ahdista niin maan vietävästi. Tuntuu kuin repusta olisi tippunut muutama kivi, sillä kun sen taas eilen illalla narikasta selkääni laitoin, se oli totta vie kevyempi. Ehkä Taivaalliseen Kirjahyllyyn todella sai (ja saa) laittaa asioita säilöön, kuten mulle kerrottiin.
Aion olla järkevä, vaikka se ei olekaan tapaistani. Koulua olisi jäljellä vielä, mutta pakkaan kirjat ja muistiot laatikkoon, suljen kannen ja avaan sen vasta ensi syksynä. Ei kannata hakata päätään seinään. Kiitos nam.
Kevääseen kuuluu myös musiikki, erityisesti yksi laulu. Aivan kuten Stevie Wonderin Happy Birthday kuuluu kuunnella joka syntymäpäivä (joskus kymmeniäkin kertoja!), seuraava biisi kuulu kuunnella kevään jolkotellessa kulmille. Neiti Kevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti