Alkoi loma. En oikein tiedä, miten päin olisin, onhan viime lomasta jo pitkän pitkä aika.
Epilepsia muisti taas tervehtiä oikein tuntuvasti. Kaikki vaan pysähtyy, kun tiedän kohtauksen olevan tulossa. Ja PAM se on päällä, maailma pimenee. Tuntui kuin kymmenien kilojen paino olisi niskaan heitetty, niin voimakkaasti se painoi minua maahan ja väänsi ja kouristi. Henki loppuu, kun ahdistaakin niin paljon. En ymmärrä, miksi tätä on niin vaikea hallita. Miksi mitkään lääkkeet eivät pure? Onko mun aivot oikeasti niin hankalat? Hmh.
Jospa lepo auttaisi. Loma siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti