Tunnen tuoksusi kaukaa
ihosi tuoksun, sanojesi tuoksun
hullaannuttavan onnellisuutemme tuoksun.
missä ikinä olet, jäät minuun.
-Pia Perkiö
Rakkaus. Rakastaminen. Rakastuminen? Se on hassua. Rakkaus kutittaa vatsanpohjassa ja sitä menee ihan sekaisin toisesta - vielä kahdeksan vuodenkin yhteiselon jälkeen. Vaikka elo ja olo on normalisoitunut, toisen katse tai pöhköt sanat riittävät saamaan minut kihertämään kuin silloin aikoinaan. Rakastan olla rakastunut!
Rakkaus on arjen tekoja, nukkuva mies sohvalla, kynttiläillallinen kotona ja yhteinen kävelylenkki. Se on sanoja ja katseita. Sitä, että tiedän, milloin hänellä on paha olla ja hän tietää, milloin minua harmittaa. Rakkautta on suunnitella tulevaa ja nauraa yhdessä.
Rakastan toki myös siskoani ja läheisimpiä ystäviäni. Ja isää. Rakkaus tuo turvaa, luottamusta. Voin luottaa, että ihmiseni ovat olemassa, vaikken heistä joka päivä kuulisikaan. Tiedän, siis luotan, ja voin olla huoletta.
Ja kaikista suurin rakkaus on Jumala. Usko, toivo, rakkaus.
Aurinko,
sinä sanoit kun katselimme kuuta.
Sinä vannoit pitäneesi
tähtiä kämmenellä,
että kissat
olivat suudelleet lintuja,
kielot kukkineet pakkasessa.
Kun me olemme rakastelleet
sinä olet aina
sillä tavalla
oikeassa ja väärässä
etten muuta voi kun rakastaa sinua.-Tommy Tabermann
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti