Osa 6 - Minun päiväni

Tämänhän olisi voinut tehdä hienosti kuljettamalla kameraa mukanaan koulussa, kahviloissa, aamupalapöydässä, kaupoissa ja vessassa, mutta enpäs nyt teekään niin. Minä kirjoitan päivästäni. Taas tällaisesta yhdestä, kun pakoilen vastuuta ja koulutehtäviä.

Olen aamu-uninen ja herätyskello sai kyytiä tänäkin aamuna. Miehen keittämä kahvi maistui aivan kamalalle, mutta uskollisesti minä sitä join, kun toinen oli kerta keittänyt - ehkä tunti ennen heräämistäni. Mannapuuroa ja kaneli-sokeria aamupalaksi, mmm hyvää. Ja uutiset tietenkin, vaikka taloudesta en mitään ymmärräkään eikä urheilukaan järin kiinnosta. Olen joskus ollut pirteä ja herännyt aikaisin, saanut aikaiseksi vaikka mitä - mihinkähän se osa minusta on hävinnyt?

En ole tehnyt kerrassaan mitään. Haaveillut, kuunnellut hyvää musiikkia ja tuijottanut vuoroin lääkehoidon kirjaa ja läppärin ruutua. Jotain pitäisi tehdä. Paljon pitäisi tehdä. En vaan saa aikaiseksi, oikeastaan ei huvita pätkääkään. Esseet ja tentit olisivat helppoja, jos vaan jaksaisi avata kirjan ja lukea muutaman kymmenen sivua. Ei virkistä suihku, hammaspesu, kahvi, lenkillä käynti - ei mikään.

Ostin mielenkiintoisen kirjan pari päivää sitten. Se kertoo äideistä ja aikuisista tyttäristä. Jos ymmärtäisin omaa äiti-suhdettani paremmin!? Tai ehkä en, mutta kirjana tuo on ihan hyvä. On vain kovin vaarallista ostaa jotain muita koulukirjoja. Pitäisi opiskella.

Illalla näen ystävän kaupungilla. Parannamme maailmaa pienen hetken ja sitten elämä taas hymyilee pienen hetken.