Kielletyt sanat. Kielletyt teot. En tarkoita seksistisessä mielessä, vaan mielen asioita, mille annamme toisen nimen, jotta se olisi vähemmän kiellettyä, ja jotta olisimme vähemmän... noh, hulluja. Esimerkiksi. Minun syömisongelmani ei ole koskaan ollut -häiriö muiden kuin lääkäreiden tai terapeuttien mielestä. Se on ongelma, vammailua, pelleilyä - aina jotain muuta kuin häiriö, koska silloinhan olisin oikeasti sairas. Totesimme ystävän kanssa, että masennuskin on vain väsymistä ja pahaa mieltä. Paniikkia unohtamatta; älä vain lisää tuon sanan perään kohtausta tai häiriötä (olo on sallittu)! Pois nuo sanat meistä!
Olen ihan aikuisten oikeasti yrittänyt ajatella kauniita asioita, herätä jopa maanantaisin hymyillen ja syödä normaalisti. Tulos: paino on noussut (tai en tiedä, mut siltä tuntuu ja näyttää), mua ahdistaa enkä osaa oikein hymyillä. Vertailen salaa linja-autossa, kenen solisluut näkyvät, kuka on oikeasti laiha ja kuka vaan tahtoo. Haikeasti katson sitä yhtä valokuvaa, mikä on todisteena kevyemmästä minusta ja mietin, miten kummassa saavuttaisin sen taas. Pelkään ja kaipaan sitä oravanpyörää, jolloin saattoi hokea itselleen tuntikaupalla mantraa: "vittu sä oot läski vittu sä oot läski..." Kuinka kauan ihmismieli jaksaa pyöriä tätä samaa ympyrää? En osaa pysäyttää sitä.
Haluun vaan pienentyä.
Se on ihan hirveetä, miten voi samalla sekä kaivata, että inhota jotain asiaa omassa elämässään. Mää en ymmärrä miks joskus kaipaan lukio-aikaan, vaikka se oli yhtä helvettiä mulle. Tiedän kuitenki nyt kuinka mahotonta siihen palaaminen nyt on. Sieltä täytyis jossain vaiheessa kuitenki nousta ylös tai sitten toinen vaihtoehto on se lopullinen. Nouseminen taas on niin pirun vaikeaa. Sitä vaan täytyy säilyttää se oma mielenterveys jotenki, vaikka se välillä on vaikeeta.
VastaaPoistaKurkkaa hei muuten mun seuraava julkasu, jos jaksat.. :)