Vaikka mun rinta ruostui.

Eilen tunsin eläväni hetken. Töissä leijuin eteenpäin, kaikki oli kevyttä ja mukavaa. Osasin, nauroin, juttelin, kuulin ja lausuin kiitoksen illalla. Oli hyvä olla sen hetken. Kun sitten sammutin valot ja painoin ulko-oven lukkoon, tunsin, kuinka taakka laskeutui harteilleni takaisin ja kodin arki kutsui. Ei kiitos.

Olen niin väsynyt hiippailemaan veitsenterällä. Kuka minusta muovaili tämän epävarman naisen?

Ja tässä mun askeleet
Jotka eivät riittäneet
Kerrostalon rappukäytävän kaikuun nukahdin
Nukahdin

Kuka teki minusta tän naisen
Joka heikkoja kohtiaan kadulla muille myy
Kuka teki minusta tän naisen
Joka huutaen ovellasi polvistuu
Ja kuka teki minusta tän naisen
Joka pimeessä lohdutustasi odottaa