Sellainen myrsky.

Aivomyrskyjä on taas ilmassa ja siksi ajattelinkin kirjoittaa vähän niistä. Olenhan toki kertonut niistä aiemminkin, mutta en ole kertonut itse kohtauksista - en siitä, millaisia ne oikeasti ovat. Pelosta ja ahdistuksesta riittäisi puhetta enemmänkin, mutta jospa nyt yrittäisin olla jauhamatta niistä.

Kohtaukseni alkoi 8-vuotiaana, tajuttomuus-kouristuskohtauksilla. Olin silloin korkeassa kuumeessa, joten vanhempani saivat arvausterveyskeskuksesta ohjeeksi pistää mut kierimään hetkeksi lumihankeeen. Pakkasta taisi olla lähempänä 30 astetta. No, arvatkaa auttoiko? Sitten lähdettiin jo käymään paikan päällä, jossa kiltti vanha herra päästi mut menemään ennen häntä, koska sillä itsellä ei kuulemma ollut niin kiire. Mua vietiin sairaalaan pikavauhtia.

Siihen se kiire sitten loppuikin. Seuraavat kahdeksan vuotta arvon lääkärit tutkivat kaikkea mahdollista sähkökäyrää, sydänfilmiä, rasitusastmaa, psykologisia testejä... Ja tulivat aina siihen tulokseen, että pitää hengitellä paperipussiin ja jos ei sekään auta, niin ottaa pamia. Yksityisen lääkärin kautta sittenpäätä kuvaamaan kahdeksan vuoden jälkeen, jolloin syykin löytyi ja myöhemmin KYSissä varmistui isommaksi kuin luultiin, mutta ainakaan se ei ole mitään kasvainperäistä, kuten lääkärit meille ensin sanoivat. Se vain on siellä eikä pois lähde, joku poikkeama.

Itse kohtaukset ovat toisinaan niin pieniä, ettei niitä huomaa kukaan muu kuin minä itse. Se on vain tunne sisällä. Suupieli saattaa nykiä tai olkapää vähän. Mutta valitettavan usein ne ovat niin isoja, että taju hämärtyy ja vasen käsi kouristelee villisti. Silloin, ja jo ennen sitä, menen paniikkiin, yritän estää kohtauksen pitämällä kädestäni kiinni, mikä on naurettavaa ja turhaa, sillä eihän niitä voi hallita mitenkään. Ei sitten mitenkään. Kohtausskaala on nykyään tosi laaja, kuten myös aikaväli niiden tulemisissa. Ennen ne olivat niin yöuskollisia, että ihan pelotti mennä nukkumaan, kun aina luuli saavansa kohtauksen.

Ihmettelen vain vieläkin niiden lääkärien toimintaa, jotka valoivat uskoa pieniin ihmisiin sanoen, että kohtaukset menevät ohi ennen kuin täytän 25 vuotta. Miksi ihmeessä piti puhua paskaa?