Kerroin, miten iltaväsymys on vaihtunut aamuväsymykseksi ja kohtausten määrä on edelleen vakio. Muoto on ehkä lievempi, mutta ahdistus potenssiin kolmesataa. Hetken mietityttään hän totesi, ettei ole järkeä lähteä videoimaan kohtauksia (ai, no sepä kiva) ja tämä lääkemäärä taitaa olla tällä hetkellä suurin, mitä jaksan. Ei siis tarvinnut mennä kaksoiskuviin ja huimaukseen asti, kiitän! Nyt vain jatketaan tekemättä mitään ihmeempiä, ensi kerralla sitten nostetaan taas toista lääkettä. Sitä lääkettä, jota ei suositeltu raskauden aikana. Ei sillä, että raskaana olisin, mutta haaveissahan se kovasti on ja tästä syystä ko. lääkkeestäkin haluaisi nopeasti eroon niin kuin alunperin oli tarkoitus. Ja sitten marraskuussa katsotaan niitä kuntoutuskursseja - jotain hyvääkin siis. Entä oliko mulla mielen päällä jotain? En muista enää. Ei kai?
Parvekelaseissa on kuurankukkia. Se tarkoittaa, että syksy on kohta mennyt. Talvi tulee, niin että kolisee ja tuo pakkaset tullessaan. Hui! En taho!
Meillä oli eilen miehen kanssa pitkä ja harras keskustelu rintamamiestaloista. Haluaisin muuttaa rintamamiestaloon ja kunnostaa sen suloiseksi kodiksi, ja mies taas on kerrostalon kattohuoneiston kannalla. Meillä on vielä pitkä matka yhteiseen päämäärään tämän kaksion jälkeen. Vaikka kyllä tämäkin jo koti on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti