Haluaisin löytää itseni uudelleen. Olen kadottanut itseni johonkin näistä mustista vuosista ja syömisvammailuista. En tunne tätä nuorta naista, joka pyörittää kahta todellisuutta kuin vettä vain: töitä, jotka saa elämään ja vapaa-aikaa, joka nujertaa. Olen kasvattanut epävarmuuden siementä sisälläni enkä tiedä, voiko se enää kasvaa isommaksi. Arka, ujo, onneton.
En halua kenenkään tuntevan minua nyt, en tietävän minusta mitään. Seurassanne istuisin vain hiljaa - ette te minua sinne halua. Ehkä vielä jonain päivänä näen itseni peilistä oikein. Näen, kuka oikeasti olen: rohkeampi, osaavampi, en tyhmä ollenkaan.
Vaan tänäänkään ei ole se päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti