Istun juna-asemalla ja nielen väkisin alas väkevää kahvia.
Jännitys heittää volttia vatsanpohjassa eikä sen takia oikein unikaan tullut viime yönä.
Milloin minusta tuli tällainen? Enhän minä ennen ole jännittänyt? Nyt pelkään koulua ja tenttejäni enemmän kuin menneitä työhaastatteluja yhteensä. Kurkkua kuristaa ja oksettaa jo ajatuskin niistä papereista, numeroista, sanoista, epäonnistumisista... Olen säälittävä!
Ehkä tämän takia kartan koulua kuin ruttoa. En halua epäonnistua.
* BlogPress
Ymmärrän täysin ton pelon tenttejä kohtaan ja oikeastaan koko koulua kohtaan. Varsinkin lukio-aikana oikeastaan pelkäsin kouluun menoa aina kun olin ollut koulusta hetken pois. Ja toinen asia mitä pelkäsin oli kavereiden näkeminen.
VastaaPoistaEn tiennytkään että sutkin on tiputettu luokalta näin karusti sanottuna. :/ Surkeeta. Kamalaa ku haluais tosiaan jatkaa vaikka väkisin samalla luokalla, mut tietää järjellä et se ei oo järkevää. Nytki maanantaina kerroin osalle luokkakavereista luokan vaihdoksesta ni koko loppu päivä oli ihan surkee olo. Kuitenki jos mää stressaan mulla laskee mieliala heti syöksylaskua alaspäin.
Koitetaan jaksaa.. :)
--salla
Tuo mun "luokalle jääminen" eli uuden ryhmän mukaan siirtyminen (nätisti sanottuna) oli asia, mitä olin itsekin vähän miettinyt ja opo sitten viimein ehdotti. Tuntui karulta ja että ihan kuin pitäisi aloittaa koulu alusta, mutta toisaalta paras ratkaisu tähän mennessä. Hyvä jos vieläkään olen koulukuntoinen. Mutta onhan se vähän hassua (ja surkeeta) sillai - olla niin paska(na), ettei pysty ees kulkee oikeeta tahtia.
VastaaPoistaVälillä sitä ei oo niin hyvässä kunnossa. Se pitää varmaan vaan yrittää hyvöksyä. Mut saattaahan koulu auttaakkin pääsemään parempaan kuntoon. Who knows?
VastaaPoista