Hyppäsin 10. päivän ohi, koska en saa koskaan napattua kuvaa päällä olevista vaatteistani. Helpompi siis näin! Nyt kuitenkin päivän aiheeseen.
Olen perheen "iltatähti", kuten sanotaan. Minulla on isosisko, joka ikänsä puolesta voisi olla äitini. Hän on minulle rakkainta mieheni jälkeen, vaikka en aina sitä osaakaan sanoa. Oikeastaan siskoni onkin ollut minulle aina kuin toinen äiti, kun omamme on huidellut ties missä menoissaan. Hänen nimensä oli ensimmäinen sana, minkä osasin sanoa pikkutyttönä - tosin vähän kummallisena versiona, mutta sitä se tarkoitti.
Näemme aivan liian harvoin ja soittelemme sitäkin harvemmin, mutta siskoa ei korvaa mikään. Oikeastaan emme edes näytä yhtään siskoksilta; minä olen kuin nuori kopio äidistäni ja siskollani on isän näköä. Mutta jos tykkää toisesta hirmuisesti, niin eikös se riitä?
Kun menin naimisiin, oli selvää, että pyytäisin siskoani kaasoksi - ja hän suostui! Se oli ihana hetki! Siskoni häissä olin "morsiusneitona".
Olen isän tyttö - ja siskoni kanssa varttunut, häneltä oppinut paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti