Puhetta - mutta mistä ja kenestä?

Yritin kertoa TP:lle, miten paljon kuristaa ja ahdistaa, mutta puhe kääntyi taas muualle. En ymmärrä, miksi tämä on niin vaikeaa? Miten sanoa, että ihmisten seura on vaikeaa ja pelkään ja ahdistun kaikesta?

Pelko. Ahdistus. Kamaluus. Jännitys. Paniikki. Pala kurkussa.

Miten sen muotoilisi sanoiksi, kun toinen puhuu vain äidistä? En minä halua puhua äidistä! En tunne enää mitään, kun ajattelen äitiä. And that's it.

Ensi kertaan on taas liian pitkä aika.