Lomaltapalaajaksi olen ollut pelottavan tarmokas. Käynyt jo tapaamassa TP:tä, epilepsialääkäriä ja tärkein kaikista: purkanut laukut ja pessyt pyykit! Yleensä matkalaukkuni lojuu vähintään kaksi viikkoa avaamattomana ovensuussa, kunnes on pakko pistää tropiikille haisevat vaatteet pesuun. Kunnostauduimme shoppailussa oikein edellistenkin reissujen edestä ja tuliaisiksi Sri Lankasta tarttui mm. lepakkotuoli nahkapäällysellä, upea iiisoo taulu olohuoneeseen, pieniä puisia elefantteja, salaatinottimet, koruja, haaremihousut+mekko minulle ja miehelle pari paitaa, monenmonta purkkia teetä jajaja..! Olisin voinut ostaa koko kylän tyhjäksi kaikesta ihanasta! Jäipähän sinne vielä ostettavaa seuraavaa kertaa varten (!), joka toivottavasti toteutuu ensi vuonna.
Maa oli kerrassaan valloittava siltä osin ainakin ,mitä me näimme eli Colombo-Hikkaduwa-Galle-Yala-Nuwara Eliya-Kandy-Pinnawala - ja monet kaupungit matkan varrella. Kerron kuvien yhteydessä vähän tarkemmin, mutta pääasiallisesti olimme kaksiviikkoisemme Hikkaduwassa, mutta teimme kolmen päivän ja noin 800 kilometrin mittaisen lenkin Yalan kautta Kandyyn eli sisämaahan. Niin kaunis kaupunki tuo Kandy! Eihän Sri Lankaa ehkä paratiisiksi voi sanoa, ja näin luulevat varmasti pettyvät lomaansa, sillä roskia on (mutta myös roskiksia!) ja aika rosoista, mutta sitäkin kiehtovampaa. Se on semmoinen puoliksi kesytetty viidakko. Ja millä urheudella ja sisulla siellä on selvitty vuoden 2004 tsunamistakin! Ihania ihmisiä kohdattiin matkalla, eihän sinne voi olla menemättä uudestaan, kun jo nyt on ikävä takaisin.
Tänään tapahtui myös jotain aivan ihmeellistä: kohtasin ihmisen viiden-kuuden vuoden takaa. Sairaalassa. Eri kaupungissa kuin omani. En voi kuin hymyillä. Uskomatonta.
Mutta mitä teille kuuluu?
Ja tervetuloa, sinä uusi lukija!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti