Sähköisiä tutkimuksia.

Lääkärin luona.

Lääkärini ehdotti videotelemetriaa eli kahden vuorokauden EEG-rekisteröintiä, jota videoitaisiin samalla. Heillä ei ole minun kohtauksistani mitään konkreettisia todisteita, joten olisi hyvä saada vähän näyttöä niistäkin. Toki epilepsiani keskus tiedetään aiempien (laajojen) tutkimusten perusteella, mutta itse kohtauksia ei ole vielä nähty. Joten, äitienpäivän iltana menen neuron osastolle vähentämään lääkkeitäni ja seuraavana aamuna siirryn videotelemetriaan.

Muistan aiemman "V-EEG" -kokemukseni hyvin. Olin pikkutyttö, päässä oli paljon piuhoja ja piuhat kiinni painavassa laatikossa, jota jouduin kantamaan mukanani kolme päivää. Ei tarvinnut olla eristetyssä huoneessa kuin yöt, jolloin kuvattiin. Päivisin sain kulkea lastenosastolla vapaasti. Aina vain asettuessani esim. pelaamaan, katsomaan tv:tä jne, kamera tuotiin paikalle. Nyt on tilanne toinen ja sairaalakin vaihtunut. Vietän kaksi vuorokautta äänieristetyssä huoneessa (hyvin pienessä, yök), jossa viihdykkeitä on elektroniikasta lehtiin. Katossa kamera ja mikrofoni. Vain vessareissut sallittuja. Mietin ottavani lankaa ja puikot mukaan, jotta voisin neuloa. Myös jonkin kirjan taidan ottaa, jotta olisi edes vähän tekemistä. Ahdistaa se, että en pääse lenkille tai kulkemaan enempää kuin huoneesta vessaan ja takaisin.

Ahdistavinta koko tutkimuksessa on se, että he haluavat kohtauksia ja aikovat tämän vuoksi vähentää lääkitystäni. Ja minä kun en liikaa niistä kohtauksista välitä. Siskoni totesi, että onneksi ei ole turvallisempaa paikkaa saada kohtauksia, ja työkaverini ehdottivat lepäämään kunnolla, kun kerrankin on siihen mahdollisuus. Niinpä.

Kaikki lääkkeet on nyt kokeiltu, joten en tiedä seuraavaa askelta. Ei kai lääkärikään, kun vain ohimennen mainitsi vagushermostimulaattorista. Siitähän ei pitänyt olla mitään apua?! Taidetaan olla vähän umpikujassa.