Inhoan vuoristoratoja.

Olen ollut kiinni työrintamalla ja parin päivän lomillani reissannut miehen kanssa. Yrittänyt päästä lomatunnelmaan aina ajoittain. Siksi hiljaisuuteni.

Eilen sain kuitenkin (herätys)soiton neurologiltani. Oli määrä päättää päädynkö vagushermostimulaattoriin, vigabatriini-lääkitykseen vai jatkamaan entiseen malliin. Ennen kuin pääsimme edes aiheeseen, kertoi neuro ystävällisesti kahdesta uudesta vaihtoehdosta.

1) Lääketutkimus. Ilmainen, ja melkein täyttäisin ehdot siihen pääsystä.
2) Uusi lääke, joka on PERUSkorvattava (=kallis).

Lääkkeen ongelma oli, että sitä ei ole vielä edes apteekeissa ja se tulisi käymään kalliiksi. Olemme kuitenkin molemmat työssäkäyviä, joten se voisi olla mahdollinen. Toisaalta helpotti, että sain lisäaikaa stimulaattoripäätökselle, mutta asioilla on aina toinenkin puolensa: ärsytti, että juuri kun olin pääsemässä päätökseen ja saamassa mielenrauhaa, piti jo miettiä uusia vaihtoehtoja. Päädyimme siis selvittämään kalliiksi tulevan lääkkeen mahdollisuuksia, sillä saisimme mieheni kanssa unohtaa "lapsihaaveet", jos lähtisin tutkimukseen. Ei kiitos.

Olen siinä mielessä nyt kuitenkin huojentunut, että kaikkia vaihtoehtoja ei sittenkään ole käyty vielä läpi. On vielä mahdollisuuksia, takaportteja - en olekaan niin toivoton tapaus sairauteni kanssa.

Oloni muuten. Mieleni seilaa vuoristorataa: välillä rakastan elämää, ja samaan aikaan vihaan itseäni. Miten hyväksyä itsensä edes osittain? Oppia katsomaan peiliin neutraalisti tai edes vain vähän inhoten. Syömishäiriön ja masennuksen vuosilta on vielä jäljellä kaikki se viha, tyytymättömyys ja vaikeus kohdata itsensä. Epävarmuuteni kasvaa nähdessäni ystäviäni; he kaikki ovat kauniita, rohkeita ja aina vähintään kymmenen kiloa minua hoikempia. Ja taas löydän itseni miettimästä niitä keinoja, millä saisin painoani alas - edes siihen ihanteelliseen. Läskit vain tuplaavat itseään, vaikka yritän liikkua ja syödä normaalisti. Kohta en mahdu ovestani ulos, enkä mahdu enää pienimpään kokoon (oikeasti iso juttu!) ja näytän virtahevolta.

Apua.