Sähköä ilmassa. Liikaa. Ei elämää estävästi, mutta turhan paljon.
Epilepsia pysäyttää. Seison paikoillani vihaten kontrollin häviämistä. En pysty sanomaan mitään, tekemään vielä vähemmän - seison vain tuijottaen tyhjää, ja vasen puoleni nykii. Käsi, suupieli, pää. Kaikki nykii hiljaa tai voimakkaammin. Ja voimat käsistä menevät, olen kuin eloton nukke - paitsi että hengitän. Toistaiseksi.
Olen jo pitkään pelännyt isoa kohtausta, sitä Status Epilepticusta, josta kirjat ja infovihkoset varoittelevat. En ole koskaan saanut sellaista, mutta se on kai yksi peloistani tuota sairautta kohtaan. Tai muistin heikkeneminen, muistisairaus johtuen epilepsiasta. Tästä kirotusta sairaudesta, joka on vain hyväksyttävä kannettavaksi mukana. Kun ei sitä voi leikata eikä lääkehoitokaan tunnu tehoavan.
Välillä olen kuin sumussa. Pääni on hömelö ja askel heittää. Äiti luuli kerran, että olin vetänyt jotain aineita, kun hoipuin korkokengissäni illalla kotiin. Ravisteli olkapäistä ja tivasi uudestaan samaa. Sitähän ne ambulanssissakin kysyy ensimmäisenä: "Onko tuo ottanut jotain muutakin kuin omat lääkkeensä?" Vaan kun en, koskaan en niihin aineisiin koske. Vain lääkkeisiini, joita on liikaa - silti liian vähän.
Eräs sanoi antaneensa sähköshokkeja (niitä nykyaikaisia) potilaille. Helppoa ja tehokasta. Hienoinen katkeruus hiipii selkärankaan: miksei samaa hoitoa käytettäisi myös epilepsiaan? Onko se muka sen turvallisempaa mieleltään sairaille?
En tiedä ketään joka hoitaisi ruokavaliolla epilepsiaansa. Kyllä se kaikki lääkitykset pesee. Ainut vaan, että sitten jää tietenkin kaikki leivät ym.. pois. Mut ne nyt ei oo terveellistä kenellekkään. :)
VastaaPoista