Itsenäisyyspäivää vastaanotettiin vilkuillen linnan juhlia, syöden ystävien kanssa ja päivittäen kuulumisia. Ahdistuin jo edellisenä päivänä tulevasta päivällisestä, vaikka se olisikin minun itseni valmistamaa. Yhteiset ruokahetket. Normaali elämä. Herkkuja. Ei!
Ilta meni kuitenkin ihan mukavasti. Morkkis iski vasta aamulla. Tänään päätin selvitä kevyellä ruoalla, onhan sentään työpäivä. Pitäisi olla helppoa. (Toivon todella!) Hedelmiä ja rahkaa ja yrttiteetä. Namnam.
Olen kateellinen laihtuneille ystäville, työkavereille, juorulehtien julkkiksille. Miksi oma paino junnaa tasaisen tappavasti samoissa lukemissa? Miksi se ei pomppaa liian alas nythetisamantien? Malttamattomuus on heikkouteni, tiedän.
En olisi millään jaksanut herätä, saati käynnistyä, tähän päivään. Turhuutta kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti