Olen tylsä. Aurinko paistaa ja kutsuu liikkumaan hiihtämään juoksemaan ulkoilemaan. Mutta mitäkö teen? Istun sisällä ja syön jogurttimarjoja ja -pähkinöitä. Soimaan itseäni, vaikka olisi kuinka pitkä perjantai tai pääsiäisaika tai ihan mikä vain. Eihän se ole syy lorvailla! Ehei.
Pian olen viikon sairaalassa enkä saa tehdä mitään erityistä. Ehkä istun vain ja neulon sukkia. Ei liikuntaa! Ei ulkoilmaa! Ei vapautta! Apua.
Olo on melko seesteinen. Päätin ostaa pienen kirjan, johon kirjoitan vain positiivisia asioita. Ihan vain siksi, että oppisin kirjoittamaan myös hyvästä. Nyt päiväkirjani (jo monen vuoden ajan) ovat täyttyneet vain haukkumasanoista, mustasta tekstistä, revityistä sivuista. Vihasta surusta itseinhosta. Nyt minulla on sitten yksi paikka, johon kirjoittaa vain ja ainoastaan positiivisia asioita. Kielletty negatiivisuudelta. Täysin. Mietityttää vain, että osaanko pitää sen sellaisena?
En jaksa siivota, on paha olla ja ärsyttää laiskuuteni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti