Pieni, hyvä hetki.

Viikko on ollut täynnä ahdistusta, ei liioin hyviä hetkiä. Ihan liian täynnä. Olen ollut ja kulkenut kuin sumussa, välillä yrittänyt taikoa hymyä kasvoilleni (ystävien edessä). Kyllä kaikki on tosi hienosti, ihan varmasti on. Olen toki nauranutkin, mutta samaan aikaan tuntenut jotain... Tyhjyyttä? Yksinäisyyttä? Pahaa oloa? En löydä sanaa tai tunnetta, en tunnista sitä. Jotain negatiivista.

Lauantaina hyvä, kepeä olo valtasi minut hetkellisesti. Siinä halkoja hakatessa, kroppa väsyneenä monen tunnin rehkimisestä, minä hymyilin. Pieni häivähdys onnellisuutta.

Ja sitten se meni pois - vain yhdessä silmänräpäyksessä - yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Tulipa kylmää ja pimeää.