He hankkivat niitä. Suunnittelevat, odottavat yhdeksän kuukautta, onnistuvat.
Tammikuu
Helmikuu
Huhtikuu
Kesäkuu
Loputtomasti uutisia syntyvistä pienokaisista, jotka tuhisevat, parkuvat, jokeltavat ja hymyilevät. Kapaloihin käärityistä, jotka ovat itkettävän ihania. Rakastettavia. Kauniita. Vähän ruttuisia. Pyöreäposkisia. Kasvavat hetkessä.
Lyön päätäni seinään, itken ja huudan. Pitäisi olla onnellinen heidän puolestaan - ja olenhan minä! - mutta syvälle sydämeen sattuu. Lasken päiviä, kuukausia, vuosia, jotka ovat menneet odottaessa sitä rakkainta pientä myttyä, jonka sulkea syliinsä. Tiitiäistä, jota suojella maailman pahuuksilta ja jolle opettaa oikean ja väärän eroa. Katso, pienokainen, tämä on maailma - minä suojelen sinua ihan kaikelta.
Vuoden päivät meni taas hyvin; kestin onnelliset uutiset, odottavat äidit, lastenvaatekaupat ja äitiyspakkauksien esittelyt illan uutisissa. Mutta raja tuli uudelleen vastaan. He sanovat, että pitää olla kärsivällinen. Luottaa. Kyllä se siitä vielä. Niinkö?
En jaksa enää.
Ps. Kuuntele myös tämä koskettava kappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti