Katselen, kun toinen taistelee saadakseen syötyään pienen omenan; tuntuu pahalta ja tekisi mieli ravistella sairaus pois hänestä. Käymme keskustelua syömishäiriöstä ja yllätän itsenikin sanoillani.
- Anna mennä vaan, olet niin paljon parempi terveenä ja normaalipainoisena.
- Mutta se tuntuu niin kaukaiselta...
Katsahdan häneen hiljaa ja mietin sanojani.
- Olenko minä mielestäsi lihava?
- Et todellakaan! Olet laiha, ja punatukkainen ystäväsikin on todella laiha.
- Niin, mutta tiesitkö, että olen normaalipainoinen?
- Olet laiha normaalipainoinen, ole onnellinen. Tosi kaunis.
- Sinäkin näyttäisit todella hyvältä normaalipainoisena, ei ne pienet kilot vaan isot ilot. Olen normaalipainossa ja tiesitkö, että näin on hyvä. Pidän itsestäni tällaisena, en ajattele enää olevani lihava.
Säikähdin sanojani hieman ja jäin pohtimaan niitä pitkäksi aikaa. Pidän itsestäni tällaisena. Pidänkö? Oikeasti? Kyllä ja kyllä, ainakin ihan vähän. En valehdellut hänelle kuten yleensä ihmisille; oikeastaan sain itseni kiinni puhumasta rehellisiä sanoja itsestäni. Olen alkanut hyväksyä kroppaani, mikä on hämmentävää kaikkien näiden vihantäyteisten vuosien jälkeen. Minulla ei ole isoja lihaksia, ei timmiä vartaloa, reiteni koskettavat yhteen ja minulla on muotoja takamuksessa - mutta mitä väliä? En minä ole yhtä kuin treenatut vatsalihakset tai paidan läpi kuultavat luut, kuten joskus ajattelin. Ei, minun ei tarvitse mahtua lastenvaatteisiin, sillä olen nainen, hitto vie! Aikuinen. Lähes kolmekymppinen. Ja aikuisella naisella nyt vaan kuuluu olla hyvä takapuoli, vähän kurveja ja luut tukirankana, ei näkyvinä koristeina iholla.
Keitän joinain iltoina itselleni kaakaota, saatan laittaa aamupuurooni teelusikallisen hunajaa ja ostan karkkipussin lauantaisin - ja painoni pysyy ihan samassa kaikesta huolimatta. Miksi siis nälkiinnyttää itseään väkisin, kun elämästä ja ruoasta voi nauttia?
Niin oikea asenne! Ei hitsit tää postaus teki mulle niin hyvän fiiliksen. Sä olet vahva ja sen näkee juuri tästä, että pääset eteenpäin. Tsemppiä ♥
VastaaPoistaKiitos hirmu paljon! <3
PoistaNiin oikea asenne :) Tuolla mennään eteenpäin, mahtavuutta.
VastaaPoista<3
PoistaTulin niin hyvälle tuulelle tästä postauksesta, kiitos kun kirjoitat♥
VastaaPoistaKiitos itsellesi, kun luet - ja kiitos kommentistasi :)
PoistaVoi että, tosi hienoa! Tuli kyllä hyvä fiilis sun puolesta - ja muutenkin :) Oot ihana!
VastaaPoistaOih, kiitos :)
PoistaEikä, ihana postaus! Vaikka keskustelukumppanisi saattoi vaikuttaa siltä, että viisaat sanat menevät vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, susta oli varmasti hänellekin apua. Mulle ainakin oli! Taidankin pistää tsemppivaihteen päälle ja mennä syömään lisää äidin tekemiä lettuja. Kiitos tästä <3
VastaaPoistaKiitos sinulle kauniista sanoistasi :) Hienoa, jos tekstini sai sinunkin tsemppihenkesi esiin! Anna mennä vain, sinä pystyt siihen! Tähän sairauteen ei todellakaan kannata jäädä olemaan, vaan kannattaa - ja pitääkin - taistella vastaan.
PoistaÄäää kuinka ihanaa ja tsemppaavaa luettavaa, hyvä mieli tuli täälläkin päälle :))) Tiedän tuon tunteen, kun tekisi mieli ravistella sairaus pois toisesta. Kunpa sen ravistelun halun löytäisi myös itseään kohtaan hieman useammin.
VastaaPoistaKiitos :) Toisen hyvä mieli on aina ilo myös itselle. Ja olet ihan oikeassa; kunpa itseäänkin kykenisi ravistelemaan vähän useammin.
PoistaVoi ihana sinä!! Et usko miten hyvä mieli tuli tästä! Ja sinähän oot, ihan mielettömän kaunis nuori nainen. Iso ja lämmin halisilirutistus, oot ihana! <3
VastaaPoista<3 No nuoresta en enää tiedä, mutta kiitos! Ihana olet itse, sinä pikkuinen murunen. Halit!
Poista