Enemmän tilaa hengittää.

Osastojakso on pian lopuillaan.
Paniikki ei kaada seiniä enää päälleni niin usein.
Ahdistus on antanut tilaa elämälle.

Muistot vyöryvät niskaan edelleen,
mutta kuitenkin
on enemmän tilaa hengittää.
Edes hetkellisesti.

Olen hymyillyt ja nauranut.
Oivaltanut asioita.
Saanut voimia jatkaa kotona.

Tuntuu oudolta,
vähän vieraalta.

Vaikka en paljoa jaksa,
en oikeastaan juuri mitään,
ehkä minä selviän kuitenkin.
Luulen niin.

Taas hetken ainakin.