Haalin paljon liikaa tekemistä ja kiidän eteenpäin pikavauhdilla. Näen ihmisiä, kuljen kodin ja eri kaupunkien välillä, juoksen terapiasta toiseen, pakenen itseäni. Pakenen ajatuksiani. Huomaan tämän tästä sanovani "kyllä, tottakai", vaikka ajattelen "ei, en jaksa". On mentävä, ettei pohja romahda alta.
Taannoin kuulin edistyneeni paljon; säikähdin ja sukelsin syvemmälle kuin aikoihin. Lääkkeitä on vähennetty, jonka myötä pysähtyminen on käynyt mahdottomaksi, vaikka mieliala viistää ojanpohjaa. Tunnen paljon, liikaakin, mutta ajattelen vain kuolemaa. Olen suunnitellut omat hautajaiseni, nähnyt ja kuvitellut ne mielessäni useammin kuin pystyn edes laskemaan. En osaa katsoa enää huomiseen, vaikka väkisin sinne aina sitkuttelenkin. Pitäisi uskaltaa sanoa ääneen: auttakaa mua.
Psykologille parahdin itkuisesti, että olen niin väsynyt kaikkeen, ja hän hymähti tuttuun tapaansa. Taisi nyökkäilläkin myötäilevästi. Odotan seuraavaa kertaa pelonsekaisin tuntein; pitäisi kuulemma keskittyä puhumaan positiivisista asioista. Mitä ne tällä hetkellä ovat? Mies, ystävät, reissaaminen - kaikkea sitä, mikä myös hioo minua puhki. Liikaa hyvää. Liikaa hymyjä. Liikaa hyväksyntää. Vain juokseminen verenmaku suussa antaa voimia jaksaa iltaan. Niin lujaa ja pitkästi, etteivät jalat enää jaksa kantaa ja silmissä sumenee.
Näen ja tunnen pohjan rakoilevan jo, ja minä niin pelkään putoamista. Paniikki vie, ei tunne armoa.
Lääketiedettä ei voi oikein laittaa mihinkään kategoriaan. On hirvittävän monta eri sairautta, joissa hyvin useassa on lopuksi samoja oireita. Lääkärit voivat antaa diagnoosin nykyisen tietotaidon mukaan, ehkä myös lääkkeitä. Lääketeollisuus ja eri tutkimuskeskukset ovat osallisina parannuksen etsinnässä.
VastaaPoistaPitää vain jaksaa uskoa, että hyvä voittaa lopuksi. Ei ole sinun vika, että itselläsi on paha olla. Ehkä ne hyvät sanat ja iloisuus ei aina ole se moodi, mikä omassa alitajunnassasi on vahvimpana tekijänä. Silti meidän kaikkien pitäisi saada tämä kokonaisuus jotenkin toimimaan, yhdessä. Se vaan vaatii niin hemmetisti työtä, pystyisimme parempaankin.
Sinä olet jo nyt tehnyt aika paljon. Vaikka et taida tietää (kukaan ei), mitä oman pään sisällä liikkuu, ehkä sinä vaikka inspiroit ihmisiä selvittämään, mitä se voisi mahdollisesti olla. Muiden taikka itsensä takia, eiköhän sitä vaikka vahingossa jossain edistystä nähdä.