Blogiblokki.
Ajatuksia olisi vaikka kuinka paljon, mutta en saa niitä järkevään muotoon. Mielessäni pyörii lukemattomia tarinoita, sillä pimeys antaa aikaa ajatella. En koe olevani masentunut, ahdistustakin on verrattain vähän, mutta jokin saa minut umpisolmuun. Ristiriitaisuus repii minua pala kerrallaan ja minun tekisi mieli kietoutua turvaan, missä se ikinä onkaan.
Olen opiskellut enemmän kuin oli edes tarkoitus. Olen tarkoituksella ahkeroinut sillä saralla, koska töitä en voi tehdä. Yritän tällä kertaa totella neurologin sanoja, jotta saisin epilepsiani hieman rauhoittumaan. Työtauko on kieltämättä auttanut, vaikka kohtauksia satelee silti lähes päivittäin.
Tahtoisin kertoa niistä syvistä pyörteistä, joiden vietävänä mieleni on, mutta en pysty. Ehkä tämä vielä helpottaa, toivon niin, sillä elän kirjaimista, jotka tanssivat paperilla tai ruudulla. Ne antavat minulle vapauden, rauhan ja hymyn.
Blogiblokki ja -tauko. Kuin heittäisi suolaa haavoihin! Minä palaan kyllä. Tulen takaisin heti, kun löydän sanani. Miten kauan siihen menee? En tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti