Masennus, mene pois.

Niin helppoa sanoa kyllä.

Niin yksinkertaista myöntyä, vaikka tietää katuvansa sitä samantien.

Tietää, mutta ei muista.

Opinnot junnaavat paikallaan.

Liikaa työvuoroja.

Liian paljon asioita, jotka pyörivät mielessä.

Suunnaton väsymys, jonka edessä tekisi mieli antautua - jos vaan voisi.

Tanssi antaa vapauden, jota muuten ei olisi.

Terapiatyö on pitkällä, silti keinot vähissä.

Miten päästä elämässä eteenpäin.

Kyllähän minä selviän, mutta se ei riitä -

pitäisi elää.

Pitäisi ymmärtää, kuka ja mikä ja millainen minä oikeasti olen.

Siihen en vielä pysty.

Juuri siihen haluaisin kyetä.

Suurin toiveeni olisi hautautua peiton alle turvaan.

Nukahtaa ja antaa päivien mennä menojaan.

Tämä tuntuu jo liian tutulta.