Vuosi lopussa on mutta pianhan alkaa uus.

Hyvä vuosi, paha vaikea vuosi. En osaa päättää. Ainakin parempi kuin moni edeltäjänsä, paljon parempi. Olen puskenut läpi kipeiden asioiden ja muistojen, tavoitellut unelmiani ja hymyillyt. Olen nauranut enemmän ja aidommin, surrut syvästi ja pudonnut synkkään vain noustakseni taas ylös. Olen oppinut puhumaan asioista ja tehnyt itseäni näkyväksi - ainakin terapiassa.

Tämä kaikki on niin hämmentävää. Mitä tapahtui sille synkissä vesissä räpiköineelle tytölle? Milloin siitä tuli nainen?

Vuotta on siivittänyt uteliaisuus katsoa maailmaa ja itseä monesta eri suunnasta, halu päästä eteenpäin ja sen tosiasian hyväksyminen, että tämä prosessi vie aikaa paljon kauemmin kuin alunperin ajattelin. Mikään ei ole mennyt suunnitelmieni mukaan ja kyllä, se ärsyttää, mutta on vain opittava sietämään ja etsittävä keinot, polut, oikeat avaimet. Löydän ne kyllä, mutta milloin - en tiedä.

Onneksi ei tarvitse kulkea yksin.