Ei pitäisi miettiä epäonnistumista, mutta ajatuksia ja soimauksia nousee tietoisuuteen.
Eilen istuin puolet tanssitunnista epilepsian vuoksi - epäonnistunut.
Terapian lopettaminen ei ollut mahdollista - epäonnistunut.
En jaksanut käydä kaupassa - epäonnistunut.
Mies joutui taas hoitamaan tiskit - epäonnistunut.
Kurssin deadline meni ajat sitten - epäonnistunut.
Söin lounaaksi pelkkiä riisinuudeleita - epäonnistunut.
Luovutin kesken variaation, koska en osannut mitään - epäonnistunut.
Vitun epäonnistunut kaikessa. Sitä minä olen nyt. Itkisin, jos osaisin ja raivoaisin, jos jaksaisin. Mutta olo on vain tyhjä, raskas ja loputtoman väsynyt, mieli ahdistuksesta sekaisin.
Feel you...
VastaaPoista❤
❤️
Poista