Olen onnellinen työstäni. Tosi onnellinen. Vaikka välillä epäröinkin, olenko tarpeeksi hyvä, olen silti iloinen paikasta, jossa työskentelen. Ala on vienyt minut mukanaan ja voi, miten pidänkään siitä! Kaksi vuotta ei ole mennyt hukkaan. Tuntui pahalta jossain vaiheessa, kun ei pystynyt eikä jaksanut, vaikka halusi kovasti. Nyt taas jaksaa ja se on hienoa!
Olen yrittänyt unohtaa menneitä, mutta huomannut, että ympäri mennään yhteen tullaan. Monet asiat elämässäni muistuttavat ihmisistä, tapahtuneista, sanotuista jutuista - ei ole pikkujuttu kääntää selkäänsä. Erään mummon viisaudet kaikuvat korvissani, nuo vanhat sanonnat, joille aina naurahtelin. Mutta totuuden hiven kai niissäkin on. Eilen olin siis rohkea ja katsoin menneisyyttä silmiin. Ehkä se kannatti. Toivottavasti.
Tänään en inhoa itseäni niin paljoa kuin eilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti