Vielä yli kuukausi, totesi ystäväni eilen. Eikä asiaan voinut lisätä mitään. Syvän huokauksen korkeintaan ja toiveen, että se menisi nopeasti. Päähän tässä hajoaa, tai jos ei hajoa niin menee solmuun ainakin. Entistä pahemmin.
Tämä kesä on ollut
kamala mahtava: olen tehnyt töitä ja ollut vähän vapaallakin. Nauranut ja nauttinut auringosta. Silti sydän lyö epätahtiin aina toisinaan, kun muistaa, ettei onnellisuutta ole annettu kuin vain lainatavaraksi. Pikavipiksi, joka kasvaa pirunmoista korkoa huonolle puolelle.
Yksi hyvää, kaksi
toista kauheaa.
Eilen olin purskahtaa itkuun, kun kirkonkelloilla soitettiin:
"Oi Herra luoksein jää" -virttä. Pysähdyin kuuntelemaan ja laulamaan hiljaa mielessäni. Oikeastaan ne naurettavat pilipalikellot kuulostivat ihan hienoilta, kun vain soittivat oikeanlaista veisuuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti