Kuperkeikkaa, hupshei.

Mieli heittää kuperkeikkaa. Eilen voin loistavasti, tänään on ihan tyhmäpaskaymsfiilis ja huomenna - u never know. Ärsyttävää. Eikä mitään logiikkaa mielialanvaihtelulle ole havaittavissa.

Kerroinko jo, että kävin neuron pakeilla jälleen? No, kerrotaan nyt anyway. Pääsen vihdoin eroon väsyttävästä migreenilääkkeestäni, jee! Sen suhteen on edessä pitkänpitkä vähennysprojekti. Toisaalta taas kohtausmäärä on ollut kesän ja syksyn aikana sanalla sanoen surkea, joten Tegretolia vaan lisää niin paljon kuin kestän. Maksa ainakin tuntuu nyt kestävän, mikä on ihan hyvä. Kohtauksia on tullut nyt muutosvaiheessa ihan hirveesti. Eilen järkytin työkaveriani saamalla kotimatkalla mojovan kohtauksen. Siitä (ja jälkipyykistäkin) onneksi selvittiin.

Suunnittelin taas pitkän tauon jälkeen neulomista. En ole viitsinyt tarttua sukkapuikkoihin vähään aikaan, kun aiemmin se liittyi niin voimakkaasti masennusaikaan: istuin turvallisesti sohvanpohjalla ja kudoin, kun en muuta jaksanut. Lopulta aina purin lähes kaikki silloiset työni, kun ne olivat mielestäni niin kauheita. Tosi järkevää...