Hyvä on, myönnän; haukuin taannoin naapuritalon asukkaan, joka oli laittanut jo lokakuun puolessa välissä jouluvalot ikkunaan, mutta innostuin itse askartelemaan joulukortteja paetessani tenttikirjatodellisuutta. Pata kattilaa soimaa jne.
Tänään piilossa olleet tunteeni taas päättivät näyttäytyä varsin epäsopivalla hetkellä, kun olin palauttamassa tenttiä ja odottamassa siitä tuomiota. Keskustelu kehnosta matikkapäästäni ja siitä, miten menen aina ihan lukkoon tenttitilaisuudessa, kirvoitti itkun kurkkuun, mutta sain onneksi nieltyä sen. Opettajaan se tosin taisi tehota, koska sain säälipisteitä. Läpi ei menneet, saakelin laskut. Oon kyllä maailman huonoin tämän matemaattisen
Nyt valmistaudun henkisesti odottamaan lunta. Aloitan laskemisen jako- ja kertolaskuista, jospa sitten talven mittaan jotain muuta. Iiiiinhoan matikkaa!
Nuo tunteet on kyllä älyttömän ihania. Varsinki ku on purskahtamassa itkuun opon edessä, ku tämä sanoo, et ehkä ois paras jatkaa opiskelua myöhemmin alottaneiden luokalla. Liikaa rästejä. --** Nuo tunteet on sitten mukavia.. No lunta ei oo vieläkään tullut ainakaan tänne etelään.. :/
VastaaPoista--salla