Lunta tupaan ja laskemaan!

Aamulla se kerrottiin radiossa: ensi viikolla painuu mittari pakkaselle ja tulee lumi maahan. Odotettu ja kauhisteltu uutinen, jonka kuulemista olisin mielelläni lykännyt vielä parilla viikolla. Onhan ensilumi aina kaunis kaikessa loskaisuudessaan (muista kumpparit!), mutta rajansa kaikella. Niillä jouluvaloilla ja taatelikakkureseptien vaihteluilla, mitä mummot ja mammat jo hyysää enemmän kuin innoissaan. Joku raja! Toki lumi tuo valoa, mutta loistaako se loskakin?

Hyvä on, myönnän; haukuin taannoin naapuritalon asukkaan, joka oli laittanut jo lokakuun puolessa välissä jouluvalot ikkunaan, mutta innostuin itse askartelemaan joulukortteja paetessani tenttikirjatodellisuutta. Pata kattilaa soimaa jne.

Tänään piilossa olleet tunteeni taas päättivät näyttäytyä varsin epäsopivalla hetkellä, kun olin palauttamassa tenttiä ja odottamassa siitä tuomiota. Keskustelu kehnosta matikkapäästäni ja siitä, miten menen aina ihan lukkoon tenttitilaisuudessa, kirvoitti itkun kurkkuun, mutta sain onneksi nieltyä sen. Opettajaan se tosin taisi tehota, koska sain säälipisteitä. Läpi ei menneet, saakelin laskut. Oon kyllä maailman huonoin tämän matemaattisen taitavuuden taitamattomuuden saralla.

Nyt valmistaudun henkisesti odottamaan lunta. Aloitan laskemisen jako- ja kertolaskuista, jospa sitten talven mittaan jotain muuta. Iiiiinhoan matikkaa!