Epilepsia on koetellut. Kaikki se kuolemanpelko, kohtauspelko, epilepsiapelko - voi kyllä, se hyökkäsi ja ravisteli oikein kunnolla.
Olen viikon sisään saanut kaksi tajuttomuus-kouristuskohtausta. Puolitoista vuotta meni tasaisen ahdistavasti pienten kohtausten kanssa ja huomasin oppineeni luottamaan siihen, että näiden kanssa voi elää ja näihin en kuole. Viikon verran tuli myös kymmeniä alle 10s kouristuskohtauksia päivässä. Soitin lääkärille, en voinut muuta. Hän on ihana. Totesi, että "nyt meni suunnitelman puihin" ja määräsi uuttavanhaa lääkettä, kontrollikäynnin kuuden viikon päähän.
Nyt syön siis kolmea epilääkettä ja kahta migreeniin. En pidä tästä. Olen lääkepöllyssä ja äsken join epähuomiossa vesivärimukista sinistä vettä. Salaa myös iloitsin lääkkeen mahdollisesta sivuvaikutuksesta: ruokahalun väheneminen. Vaikka lääkäri totesikin puhelimessa mun olevan "niin mahdottoman hoikka". Mutta enhän minä! Ja eihän hoikka riitä! On oltava laiha. Laiha, olematon, pieni. Pienin. Nyt olen vain säälittävän normaalipainoinen. Siis läski.
Ystävä sanoi, että kannattaa kokeilla VHH-ruokavaliota. Itsekurini on pakkasen puolella, mutta haluaisin kokeilla. Mieheni ärähti, että olenko taas dieetillä. No enhän minä! En suinkaan. Vain ruokavaliohoitoa, eihän se ole yhtään sama asia. Vaikka se kyllä antaisi mahdollisuuksia vähentää samalla kaikkea sitä paskaa, mitä tulee mätettyä suusta alas.
Hei muru, olen ollut hirmuisen huolissani täällä jo edellisen tekstin jälkeen, anteeksi en ole ehtinyt sanoa mitään. Nyt otat rauhallisesti etkä stressaa mitään dieettejä! Tsemppiä, kyllä sinä olet tuota epilepsiaa vahvempi, etkä murru nyt henkisesti. Tiedän, tai uskon että on varmasti vaikeaa, mutta älä luovuta. Paljon paljon haleja!
VastaaPoista