Mulle oli tosi iso juttu, kun lähdin paranemaan syömishäiriöhelvetistä. Kapinoin vastaan, vaikka oikeasti kyllä halusin sen kiirastulen sammuvan. Pelkäsin painon noususuhdannetta aivan järkyttävästi, ja erityistä ahdistusta aiheutti, kun painon saaminen ihannelukemiin oli niin järkyttävän helppoa.
Nyt muistelen sitä hoikkaa, tai no, luisevaa minää ja kaipaan taas olla pieni. Mutta oliko se vain ulkonäköpaineita? Ehei. Ruoan kontrollointi toi järjestystä sisäiseen kaaokseeni ja ahdistukseeni. Ei se ollut vain äidin sanoja, ei pelkkää läskiä huoraa lutkaa - ei, se oli mun pakokeinoni ja valtakorttini.
Taideterapeuttini rohkaisemana kaivoin esiin Gisela van Der Steerin kirjan Lupa syödä. Ajattelin, etten voi antaa periksi tälle sairaudelle taas. Ja vaikka yhä piirrän kaloreita mustaan vihkoon, ahdistun ja raivostun, niin olen ainakin aloittanut taistelun tätä vastaan. Taas kerran.
Söin tänään aivan liikaa jäätelöä, siis todella mielestäni liikaa, kunnes em. kirjan alussa pysähdyin kysymykseen: Tiedätkö tosiaan, mitä tarkoittaa "liian paljon"? Rehellisesti, en tosiaan. Luulin kyllä tietäväni. Kontrollini tietää sen: liikaa on yli suunnitelmien syöminen. Vaikka eihän se silloin ole edes tarpeeksi! Tätä on syytä pohtia vielä ihan kunnolla.
Kuulostaa niin tutulta jälleen kerran! Hassua että juuri nyt kirjoitat näin - olen miettinyt tänään paljon mitä kaikkea syömishäiriö sisältää. Se ei ole pelkästään ulkonäköpaineita, se on niin paljon muutakin. Se on koko elämän kontrollointia, sairasta valtataistelua, aseena ruoka ja panoksena kalorit.
VastaaPoistaJa niin, se mikä on liikaa, liian vähän tai sopivasti. Sitä kun teoriassa osaisi neuvoa jotakuta muuta syömään monipuolisesti ja tarpeeksi & kohtuudella, mutta omalla kohdalla totuus hämärtyy. On se jännä.
Tuo Lupa syödä oli ihan paikallaan. Vähän tuntui kuin olisi hakannut itseään halolla päähän, mutta tuntuu siltä että kyllä siitä jotain tähänkin luupäähän juurtui. :) Toivottavasti siitä on edes vähän apua sinullekin.
- Tiu
Etpä voisi paremmin kirjaa ja sen lukemista kuvata! Sitä niin tietää ne asiat, mutta mieli kieputtaa ajatuksia ihan toiseen suuntaan. Olen joskus aiemminkin lukenut kirjan ja alleviivannutkin varmaan puolet siitä, mutta nyt ajattelin taas kerran nostaa kissan pöydälle.
VastaaPoista