Haastoin itseni vaatekauppaan, useaankin. Olen maailman huonoin ostamaan vaatteita itselleni. Luon kauppaan mennessä kauhuskenaarioita siitä, miten olen paisunut niin, ettei edes koko 44 mahdu päälleni ja kauhuissani kaivan vaatepinosta jättimäisiä vaatteita. Kokeilen vaatteita suuruusjärjestyksessä isommasta pienimpään ja huokaisen helpotuksesta, kun mahdun edelleen siihen tuttuun ja turvalliseen kolmekuutoseen - ja silti piru kuiskailee korvaani, miten pitäisi olla vähintään kokoa pienempi tai oikeastaan lastenosastolle sopiva. No eikä! Onnistuin vaimentamaan pirun ja löysin itselleni kaksi kaunista mekkoa, vihreän ja valkoisen.
Ehkä minäkin näytän naiselta, paikoin jopa kauniilta sellaiselta. Ehkä minä vielä uskon sen itsekin.
Kuulostaa niin hyvälle kaikki! Hymyilytti vähän kun luin jotenkin huolimattomasti että olet viettänyt kolme PÄIVÄÄ äitisi kanssa hermostumatta. Ehdin jo miettiä jotta ohhoh, mutta sitten luinkin uudestaan että tosiaan kolme tuntia... :D Hyvin sekin, ei siinä. Itse en aina pysty samaan, mutta toisinaan. :)
VastaaPoistaIhanaa että pystyt välillä olemaan vapaammin itsesi ja maailman kanssa. Olen itsekin miettinyt että kampaajalla käyminen voisi ehkä piristää, ehkäpä vielä päivänä eräänä!
Suosikkini oli olohuoneen lattialla makaaminen. <3