17.6.2013

Vierasta virtaa.

Istun hiljaa natisevalla sairaalasängyllä, päälläni turvallisen kauhtunut pyjama. Olen täällä taas. Verikokeet puhuvat karua totuutta raskaasta alkukesästä; natrium ja kalium ovat liian matalat, munuaisarvoissa häikkää ja verenpaineet taivaissa. Olen tavannut jo sairaanhoitajan, kirurgin ja farmaseutin. Kasvoja ja nimiä tulee enemmän kuin jaksan rekisteröidä. 

Olen leikkausjonossa toinen, ravinnotta pitää olla aamuneljästä saakka. Sairaslomaa saan kaksi viikkoa, eikä juosta saa ennen haavojen parantumista. Huomisesta eteenpäin painan 16g enemmän kuin tänään ja minulla on kaksi arpea, joita en ole itse tehnyt. Minusta tulee vagushermostimulaattorin käyttäjä. 

Ja kaikista eniten tällä hetkellä pelottaa nukuttaminen; miltä se tuntuu? Mitä jos en herää enää lainkaan? Vieraalta tuntuu myös ajatus ylimääräisistä osista kropassani. Anorektinen minä ajattelisi, että apua musta tulee läski, kun paino lisääntyy noinkin paljon! Mutta onneksi en ole niin pahasti syömishäiriön pauloissa enää.

2 kommenttia:

  1. Hui kuulostaa aika hurjalle! Voimia sinä pien. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kaikki meni hyvin, ja tosi nopeastikin. Nyt on jäljellä haavakipu (sekin helpottamaan päin) ja laite rintakehässä. Jospa epilepsiani ymmärtäisi totella näitä sähkövirtoja, kun lääkkeille se vain naureskelee pirullisesti.

      Poista