Olen täynnä ristiriitaisuuksia. Eilen katsoin itseäni hyväksyvin silmin, hymyilin peilille ja päätin, että tänään on hyvä päivä. Mutta. Tänään inhoan itseäni enemmän kuin aikoihin; kuvajaiseni on läski, oksettava ja kaikkea karmivaa.
Pitäisi olla jo laittamassa itseä, sillä olen menossa ulos väkijoukon keskelle. Juhlimaan, sanomaan heihei ja halaamaan. Yritän vältellä jo ajatustakin, ettei tarvitsi kohdata vaatekaapin sisältöä. Vaatteet ovat liian pieniä, rumia, epäsopivia, väärän värisiä ja ahdistavia. Liikaa vaatteita, silti liian vähän. Ahdistaa. Haluaisin vain käpertyä tähän sohvannurkkaan säälimään itseäni, kuten aina tällaisina päivinä. Istua vain tässä ja huomata illalla, etten ole tehnyt tai syönyt mitään, en puhunut kenellekään saatika haistellut ulkoilmaa.
Miksi aurinkokin jaksaa vain paistaa? Tänään on huono päivä.
Voi sinuu.. :( Tiedän nuo päivät. Niitä tulee ihan väistämättä eikä sille Tunteelle voi mitään. Aurinkoiset päivät ovat ihania, mutta samalla syyllistäviä jos on huono päivä. Mutta miksi pitäisi aina olla hyvä päivä kun paistaa? Ehkä se Hyvä päivä onkin se hieman viileämpi ja kuulaampi päivä, jolloin sopivat vaatteet löytyvät huppari-neule-osastolta. Voimeja, pien. <3
VastaaPoista