Viipyillä onnellisuudessa.

Elämä on ollut aika hienoa.

Reissasimme miehen kanssa pitkin eteläistä Suomea. Yövyimme kartanossa, pukeuduin valkoiseen mekkoon ja katsoin itseäni peilistä ajatellen: kyllä minussakin on jotain kaunista. Kävelimme illansuussa hiekkarannalla ja söimme pitkän kaavan kautta ravintolassa, jonka salissa soljui vaimea pianosoitanta. Join puoli lasia hyvää punaviiniä, kunnes tunsin silmieni takana pyörähtävän liian voimakkaasti. Alkoholi ei taida sopia minulle.

Viipyilin onnellisuudessa, kun kerrankin kykenin. Auto rullasi tasaisesti eteenpäin, aurinko lämmitti tuulilasin läpi ja hyräilin suomalaista iskelmää.

Kotona olen maalannut auringonlaskuja, juonut uniteetä, halunnut mennä marjametsälle ja katsellut, kun tuuli pöllyttää puunlatvoja.

Joka päivä olen vakuuttanut itselleni, että minä kelpaan kyllä. Olen ainutlaatuinen, kaunis ja rakastettu - juuri tällaisena. Tänäänkin on hyvä päivä elää. Ja aion jatkaa niin kauan, että olen tarpeeksi vahva elääkseni ilman todistelua.