Pienisuuri seikkailu.

Linja-autokuskin kädet vapisevat, kun hän hakee tupakkaa askistaan. Mentholia. Hän ajaa väärään laituriin, pakittaa ja korjaa itsensä oikeaan, eikä tiedä, mikä on vuoron pääteasema. Hänet vain hälytettiin ajoon, ei hän voi tietää.

Tunteeni ovat risteilleet tänään kuin pikaohjukset kaihosta iloon, vapaudesta yksinäisyyteen. Viimeisten työminuuttien ajan oli yritettävä hallita itseään, vaikka vaikeaa se oli, ja tuntia myöhemmin jo istuin hiostavassa linja-autossa ihmetellen, mitä kaikkea unohdin ottaa mukaan. Surettiko mennyt vai pelottiko tuleva? En tiedä, mutta epämääräinen ahdistus viipyili kurkussa luvattoman kauan.

Kun renkaat olivat jo kaukana kotoa, huomasin hymyileväni - tästä tulisi hyvä seikkailu.