Lempeä katse viiltää.

Rakkaus-teema on pyörinyt mielessä paljon viime aikoina: itsensä rakastaminen, rakkauden vastaanottaminen, toisten rakastaminen... Rakkaus on niin kovin vahva sana. Pelottavakin. Olen tainnut puida tätä aihetta täällä vähän liikaakin (kuten esimerkiksi tässä kirjoituksessani), mutta haluan jatkaa vielä vähän, sillä ajatus kiertää pientä kehää päässäni päivästä ja hetkestä toiseen.

Miltä sinusta tuntuu, kun katsot rakastaviin silmiin? Pystytkö vastaamaan rakastavan katseen lämpöön?

Minulle se on yksi vaikeimmista asioista; katsoa silmästä silmään ihmistä, jonka katseesta hehkuu välittäminen. Hymyilen arasti, painan pääni alas häpeillen ja kurkistan taas ihan varovasti, sillä olen kuitenkin utelias ja haluaisin tuntea sen välittämisen. Sellainen rakkaus on vain niin vierasta ja pelottavaa, etten osaa muuta kuin väistää. Olen pohtinut silmiin katsomista paljon terapian jälkeen ja viimeksi eilen, kun varaäitini syväluotaava katse porasi reikää sydämeeni. Pelkään terapeuttini katsetta, pelkäsin edellisenkin terapeuttini, kuten myös varaäitini ja lähimpien ystävieni, odotan aina sitä hetkeä - sitä pientä sekunnin murto-osaa - kun katse muuttuu tuomitsevaksi. Tuntuu, etten minä ikinä voi ansaita sellaista lempeyttä. En ikinä.

Isä onkin sitten ihan oma lukunsa. Hänen katseensa on aina ollut täynnä rakkautta ja hellyyttä, ylpeyttä ja pieniä kyyneleitä. Hänen silmistään kajastaa surun valtameri, mutta kun hän nauraa tai hymyilee, välkkyvät ilonpisarat myös katseessaan. Isää onkin aina ollut helppoa katsoa silmiin. Mutta hänen katseensa on erilainen, siihen on aina osannut luottaa. Se katse ei mene pois, ei halveksu tai hae virheitäni. Se on se katse, millä vain isä voi tytärtään katsoa. Myös mieheni silmiin on helppoa katsoa, niihin osaan myös luottaa.

Miksi on niin vaikeaa luottaa siihen, että joku voisi välittää? Että kaikki eivät tuomitse. Ja että minäkin ansaitsen sen rakkauden.

- Sulla on lupa onnistua, eikö vaan?

- Niin...

- Onko sulla lupa onnistua?

- Ehkä.

- Siis onko sulla lupa onnistua?

- Mmmm... Joo, kai.

- Niin, onko sulla lupa onnistua?

Syvä huokaus rohkeuden keräämiseksi.

- On.