Mitä pakenet, joku ehkä kysyisi - itseäni, vain itseäni. Tätä tunteiden sekamelskaa, johon ei löydy ymmärrystä. Näitä sekavia ajatuksia, unettomia öitä, epävarmuutta ja itsevihaa. Syytteleviä sanoja, pelkoa ja itkemättömiä itkuja.
Saanko paeta syliisi? Käpertyä ihan pieneksi ja hengittää hiljaa, huomaamatta. Älä sano mitään, pidä vain lujasti kiinni minun kelpaamattomuudestani.
Älä päästä irti.
Minua pelottaa.
Minne minä pakenen
mistä löydän yksinäisyyden
missä kukaan ei odota mitään
ei pyydä palveluja
Minne pakenen
sisäistä piiskaani
Mihin pääsen turvaan itseltäni.
Anja Porio
mistä löydän yksinäisyyden
missä kukaan ei odota mitään
ei pyydä palveluja
Minne pakenen
sisäistä piiskaani
Mihin pääsen turvaan itseltäni.
Anja Porio
Tuttua minullekkin. Kovin tuttua. Tsekkaappa kirjoitustasi haaveilla kehtolaulusta. Ja minun kommenttiani suuresta sylistä.Hän rakastaa ja hoitaa.
VastaaPoistaHengittää hiljaa,huomaamatta. Kauniisti ilmaistu. Ja se koko teksti myös. Tuskan ja tunteitten sekamelskan sisältä löytyy myös aarteita.Vaikka vaikeaa onkin,niin tällaisia tunteita ja asioita kokee sellainen ihminen joka ei pidä elämää itsestään selvyytenä. Eikä itseäänkään.
Seuraavasta asiasta en luovu. Vaikka sitä et tällä hetkellä sisäistäisikään. Ja olen sen ennenkin sanonut.Ja sanon uudestaan ja uudestaan. Olet ARVOKAS.ARVOKAS. Ja sinä kelpaat itsenäsi. Olitpa sitten kuinka huonossa hapessa tai tuskassa. Sitä en tiedä. Masennus vie monia asioita pois tai ainakin vähäksi aikaa piiloon. Olen sen huomannut. Ja sitä tuskan tietä edelleen kuljen. Ei anneta periksi. Tämä on myös lepoaika. Henkinen sellainen.
Olet ARVOKAS.-Pekka-
Kiitos paljon sanoistasi.
Poista