Ihan hiljaa.

Sanon, ettei ole yhtään ajatusta, vaikka se ei pidä lainkaan paikkansa. Kyllä minulla on! Paljonkin! Silti paperin tai ihmisen edessä menen hiljaiseksi; aivan kuin joku käskisi minun olla hiljaa ja painaa pääni lattiaan. Et sinä kuitenkaan osaa mitään järkevää tehdä tai sanoa, se ilkkuu. Ja minä vaikenen. 

Jos onnistun olla kuuntelematta kieltoja, saatan kertoa paljonkin, kunnes se sama Epävarmuus tai Joku Ilkeä ärähtää taas: Älä viitsi! Nyt kyllä sotket kirjoittamasi ja suljet suusi. Kenenkään ei koskaan tarvitse kuulla ääntäsi. Et ole niin arvokas.

Et ole niin arvokas.